Lahden PK SM ja Pohjoismaiset Mestaruuskisat Ruotsissa
Tämän kauden kisat alkaa olla pulkassa, joten kirjataanpas tännekin pari lausetta. Elokuulla käytiin ensin Lahdessa PK SM kilpailut joista tuomisina ykköstulos, vaikka Irkku ei ihan ollutkaan parhaassa kunnossa. Tasaista suoraa kuitenkin tehtiin A 91 (yksi esine jäi), B 93 (eteenmeno taas pipariksi), C 92. Suojelussa tyttö teki koulutustasonsa mukaisen suorituksen, vaikkakin oli hieman voimaton, josta kertoi mm että ei autosta raivonnut ohikulkijoille kuten yleensä, vaan maikoili vaan hiljaa :/
SMeistä meidät valittiin NOM joukkueeseen. Valmistautuminen aloitettiin sillä että saatiin tyttö taas voimiinsa ja kuntoon. Eli lepoa ja lenkkiä ja hierontaa omatoimisesti. Ja siitähän se taas lähti, viikon kuluttua muori oli taas oma kiukkuinen itsensä 
Kaikki näyttikin menevän suunnitelmien mukaan, saatiin sopivasti treeniä kun meidän veskarilla on loistava motivaatio treenaamiseen ja ihailtavaa koiraurheiluhenkeä. Täysin Mikan (Mahlamäki) ansiota on siis se että suojelutreenit onnistui ja saatiin sovitettua ne hankaliin työaikatauluihini sopiviksi! Suuri kiitos siis siitä!!!
Pari viikkoa ennen kisaa Irkku oli kuitenkin yksin tarhassa ollessaan alkanut nuolla ja järsiä selässä olluta pientä rasvapattia niin, että siihen oli tullut aivan kamala REIKÄ! Todella pahan näköinen ja tietysti kun oli nuollut sitä paljon niin siinä oli ammottava kolo ja iso alue avoinna ja karvaton… Auts! Kuvitelmissani oli jo vaikka ja mitä kauheita sairauksia… mutta rauhoitin mieleni ja ajattelin, että suihkuttelu vedellä ja eläinlääkäriltä saamani rasvat ja suihkeet toivottavasti auttavat ja päästään kuitenkin kisareissulle suunnitelmien mukaan. Irkku ei vaikuttanut millään tavalla kipeältä tai aristellut haavaa, pikemminkin tuntui nauttivan siitä että sitä hoidettiin. Haava alkoikin hyvin paranemaan. Onneksi! Ja reissulle lähdettiin!
Ruotsiin matkattiin laivalla Turusta Tukholmaan ja siitä omilla autoilla kohti Ånnabodaa. Kisakeskus sijaitsi kauniissa maisemissa ja puitteet olivat upeat! Hotelli, mökit ja itse kisakeskus olivat kaikki samalla alueella joka toi oman tunnelmansa eikä autolla tarvinnut ajaa kuin pellolle. Perjantaina oli ilmoittautumiset, eläinlääkärin tarkistukset ja avajaiset, sekä illalla Kamratfest jossa syötiin hyvin ja suoritettiin arvonta…jossa ei kyllä ollut päätä eikä häntää… tai ainakaan itse en ymmärtänyt siitä oikeastaan yhtään mitään… kakkapussirullat vaan lisääntyi 
La aamuna sitten jäljelle jonne ajettin taas upeiden maisemien läpi. Pellot oli hyvät ja tasapuoliset ja me startattiin jäljelle heti aamulla toisena. Irkku ajoi jäljen erinomaisesti, ekalla esineellä tuli pieni epävarmuus, mutta ilmaisi sen kuitenkin itsenäisesti. Ja siitä jatkoi varmasti eteenpäin eikä muilla esineillä ollut enää ongelmia. A 98. Pakko mainita vielä että toinen Suomen joukkueen jäsenistä eli Esa ja Kerttu ajoivat 100 pisteen jäljen ja se oli todella upeaa katsottavaa!
Lauantai iltana oli taas jonkin sortin juhla ‘banketti’ johon Suomen IPO joukkue eli Esa ja minä saavuttiin vähän myöhässä virallisten harjoitusten ihme kiemuroiden takia. Ruokaa riitti kuitenkin meillekin ja ansiomerkkien jako tuli koettua.
Aamuherätys oli taas aikainen koska olin tottiksessa heti ekassa parissa. Lämmittelin Irkun hyvin ja sain tytön todella hyvään tilaan tottiskentälle. Tasapainoinen, tarkkaavainen ja keskittynyt. Tehtiinkin varmasti parasta seuraamista ja tottelevaisuutta koko tähänastisen uran aikana, noutoihin asti. Noutoihin siirryttäessä alkoi ‘mopo karata käsistä’… “pientä vikurointia” kapulatelineillä mutta itse noudot sujui kuitenkin onneksi mallikkasti. Siirtyminen eteenlähetykseen… Eteen! Irma lähti suoraan, eteni n 15 metriä ja meni maahan. Uudella käskyllä lähti uudestaan etenemään suoraan ja meni ekalla käskyllä siitä maahan. Että näin tällä kertaa. Paikallaolossa ei huomauttamista. B 93.
Puruihin virittelin Irkun ihan itse Hieman muistuttelin myös hallinnasta. piilonkierrot oli erinomaiset ja haukku piilolla myös taattua Irma-laatua. Pakoon sai vähän huonon otteen ja myös jostain syytä uudelleen hyökkäykseen. Irrotukset kunnossa, jälkivartioinnit kunnossa. Selkäkuljetus oli erinomainen. Pitkä liike oli Irmaa itseään. Loppuun tyttö vain paranti suoritustaan. Olin tyytyväinen. Norjalaistuomarin tuomio C 90.
Suomeen tuli loppusijoituksessa joukkuehopea sekä henk koht pronssi (Esa ja Gero) sekä meille 4. sija. Suomen hopea- ja pronssimitalit, sekä joukkuekullan vei epäoikeudenmukaisesti, mutta varmaan erehdyksessä Tanskalainen tottistuomari, joka sekoitti viimeisssä kolmen koiran arvostelussa paperit niin, että huonoin koira sai parhaat pisteet ja sen ryhmän paras koira huonoimmat pisteet…! Eikä tuomari suostunut asiaa korjaamaan vaikka tanskalaskoirakko kyllä esitti epätyytyväisyytensä asiaan! Paikanpäällä tämä tuomio tuntui lähes rikolliselta ja liikaa saanut ruotsalaiskoirakko itsekin asian myönsi, mutta oli tietysti tyytyväinen sen avulla saavuttamaansa hopeamitaliin.
Olihan kilpailut ja olihan reissu. Kuten joukkueenjohtajamme sanoi. ‘on kilpailuja ja on kokeita ja sitten on NOM’. Näin se on.
Upea ja mahtava joukkue meillä oli Suomea edustamassa. Sekä todella loistava ja huolehtiva joukkueenjohtaja! Kiitos kaikille kisa- ja reissuseurasta!! Irkun ja omiin suorituksiini olen tyytyväinen ja mamma saakin jäädä nyt huilimaan ainakin tältä kaudelta. Ehkä jopa kokonaan suojelun puolelta.