Zumba tekee ihmiselle ihmeitä! Näin on tapahtunut myös minulle… Omat Minna goes Zumba -tunnit alkoivat siis pyöriä tällä viikolla. Nyt alkuun Karijoen Nuorisoseuralla keskiviikkoisin klo 18 ja Kurikan kuntosali Kroppanissa perjantaisin klo 19. Fiilikset on olleet huipussaan. Tänäänkin Kurikan ihanaiset Zumbaajat saivat taas tunnelman kattoon :))

Koiraurheilun lisäksi näiltä sivuilta siis jatkossa myös Zumba uutisia!

Zumba-tunnit jatkuvat perjantaisin klo 19.00 12.3. alkaen

Ohjaajana reipas lisenssi-ohjaaja Minna Pättikangas

paikkavaraus!

KROPPANI Seurapuistikko 24 / Keskuspuistikko 25 Puh. 040-5365407 info(ät)kroppani.com

http://kroppani.com/zumba

-

Pysykää siis kanavalla….. ikinä ei voi tietää mitä on tulossa

-

Tulevana viikonloppuna kuitenkin vähemmän zumbaa ja enemmän koiraurheilua kun pidän Kauhajoen koiraharrastajille tottelevaisuusseminaarin. Tosi kiva kyllä keskittyä pari päivää rauhassa koirahommiin tutun porukan kesken. Pikapuolin pitäisi alkaa treenata säännöllisesti omiakin otuksia. Kevät tulee …. pellollekin jo halajaa mieli päästä!

Onnittelut kaikille G pentusille ympäri Suomen! Tänään tuli täyteen kaikki kaksi vuotta!

Meijän peräkammaripoika ja mun paras hiihtokaverini Petteri otti rennosti illan päätteeksi, niinkuin aina

Ja hiihtämisestä tulikin mieleeni.. Olimme Petskun kanssa RM vetohiihdoissa Äänekoskella sunnuntaina. Tarinahan alkoi niin että päätin lähdöstä vasta aamulla kellon soidessa klo 6.15. Tai siinäkin vielä ajattelin että en lähde, mutta joku voima sitten liikkeelle laittoi ja salamana matkaan kun kello näytti seitsemää. Yhä edelleenkin meiltä puuttui ohitustreenit siksi jahkailin kannattaako mennä vai ei. Tiesin kyllä että poika on hyvässä kunnossa ja itekin ihan ok

Pakkasta aamusella oli jopa -24 , mutta aurinko alkoi paistaa ja päivästä olisi tulossa hieno! Kurvattiin siis Äänekoskelle melko lyhyellä varoitusajalla mutta hyvissä ajoin kuitenkin pelipaikalla kun matkalla auton mittari näytti 140…

Tarkistusta varten siinä hieman harjoiteltiin käyttäytymistä ja itse tarkitus sitten menikin ihan sujuvasti. Tässä salamalähdössä oli vielä sekin että sukset oli huoltamatta! Onneksi Petterin velipojan Konstan omistaja Jouko, jota jo hiihdon ammattilaiseksi voi kutsua lupasi jotain taikavoimaa suksien pohjaan kisapaikalla laittaa. Ja hyvinhän nuo luisti (vaikka vähän sain noottia että olivat muka kuivat suksien pohajt ja raapiintuneet …. no onhan ne on mun käytössä olleet jo monta vuotta ja parit mestaruudet niillä voitettu ) Ei se hiihto kyllä suksista kiinni jäänyt. Varusteet toimi!

Oma startti oli 11.15. Mulla ei ole ollut ketään avustamassa lähdössä ja toin Petteriä hyvissä ajoin lähtöpaikalle. Korrit oli myös kisaamassa ja Suski lupasi ystävällisesti olla vastassa maalissa pallon kanssa. Kiitos Suski! Lähtö olis voinut olla parempi , mutta heti kun matkaan päästiin niin Petteri lähti vetämään hyvällä voimalla. Nyt oli kunnon hajuvana reitillä kun pari ryhmää oli jo alle lähtenyt  joten pojalla oli hyvä draivi päällä. Ekaa laskua ja kurvia pelottelivat rataselostuksessa ja edellinen kisa ja kaatuminen mielessä päätin ottaa sen tosi varovasti. Mutta loppujen lopuksihan se oli ihan piis of cake!! Olis kannattanut tulla siihen täydellä vauhdilla! No, siinä jarrutellessa alkoi takaa lähtenyt sussari lähestyä ja päätinkin antaa sen mennä ohi ja vedin koiran sivuun. Alkuun meni ihan hyvin hiihtää peesissä ,mutta aika pian alkoi sussarin vauhti hiipua ja se heitti usein raville. Petterillä paukkuja olis ollut varsinkin kun rata oli vauhdikas ja poika vetää alamäet varsinkin tosi hyvällä juoksuvauhdilla. Minä kiltisti aurasin ja pysäyttelin pojan ihan kokonaankin useampaan otteeseen että sussari pääsi edelle hyvä matkaa. Petterin vauhti olis ollut loppumatkan huomattavasti parempi kuin edellähiihtäjän mutta kun ei oltu päästy yhtään ohitusta treenaamaan en vaan USKALTANUT lähteä ohi kisatilanteessa. Siinä me jarrattiin koko puolimatkaa eli aika todellakin oli sen mukainen. Mutta ei se haittaa!Hyvä kokemus Petterille ja hyvä ‘maksettu treeni’ Todella hieno ilma ja auringonpaiste! Oikesti valjakkourheilua parhaimmillaan oli tämä sunnuntaipäivä!

Jouko ja Konsta hiihtivät mestaruuteen! Mahtavuutta! Oli tosi kiva nähdä kaikkia vetohiihtokavereita taas ympäri Suomen ja iloitsin kyllä vilpittömästi heidän menestyksestä auringon kanssa kilpaa nauraessa :))

Ennen seuraavaa vetokisaa on saatava jokunen ohitusharjoitus. Ei se auta että on kunnossa jos ei uskalla lähteä ohittamaan …. Petterissä on todellista vetokoira-ainesta se on kyllä nähty!

Ansaittu LOMA!

Elämässä jälleen uusia haasteita …. Loma kuluu pääosin asioiden työstämiseen. Vähän päästiin toki myös LOMAilemaan kun rakas pikkuveli järjesti kelkkaretken ja rannikolla muutenkin päästiin nauttimaan muutama päivä ‘ irti arjesta’ teemalla. Rannikolla lunta oli reippaasti enemmän kuin meillä, aivan tajuttomat kinokset. Tuiskujen läpi sinne ajettiin mutta seuraavana päivänä meitä odotti paras mahdollinen ulkoilusää, aurinko ja pariastetta pakkasta! I love this<3

Se missä on rakkautta ja inspiraatiota et voi olla väärässä :))

Nauttikaa talvesta!

Onpa taas tovi vierähtänyt päivityksistä, mutta kiirua on päitänyt. Työreissu Tukholmaan sekoitti elämää ihan kiitettävästi kun taas piti evakuoida yhdeksäksi päiväksi koko lauma, kaksi ja nelijalkaiset ja koittaa siinä sivussa pakata itsensäkin matkaan. Suurin apu ja ihana Ystävä tässä hässäkässä oli Tuija <3 <3 joka lupasi hoitaa Petterin. Hienosti niillä oli mennytkin, KIITOS Tuija olet huippu!

Tässä Nita ja Petteri aurinkoisella päivälenkillä

Ihana oli tulla kotiin reissusta! Oma koti kullan kallis <3

Seuraavana vknloppuna suuntasinkin sitten Helsinkiin ja Zumba-ohajaajakoulutukseen :))) Tämä nyt vaan on ‘mun juttu’ ja iki-ihanaan zumbaan kun hurahdin niin halusin myös ohjaajaksi. Siinä saa tuoda sitten riehumisen iloa ihmisille ja levittää zumban ilosanomaa :)) Zumba on parasta mitä mulle on hetkeen tapahtunut!! Ehdottomasti 100% iloa, 100% energiaa ja 100% hyvää musiikkia! Kroppa kiinteytyy, paino putoaa, lihakset vetristyy ja mikä parasta saa iloisen mielen tanssimalla! Meitä ohjaajia koulutteli suoraan ameriikasta lentänyt  Jenna Bostic. Jenna oli huippu ja todellinen Pro. Aivan mahtavia oli Master Class tunnit ja ne ryhmätyöt mitä tehtiin… eri musiikkeihin tehtävät koreografiat ja niiden esitykset… Jennan kanssa lavalla tanssimiset yms yms… Ihan siis SUPER vknloppu! Yövyin Espoon Scandicissa ja seurakin oli ihan parasta Sunnuntain päätteeksi sitten saatiin käteen todistukset ja ne ‘official ZUMBA instructor’ lisenssit.

-

–

Ja mikä parasta -Raamitien joukkue on taas koossa kun Irkku palasi mammalomalta kotiin <3

Mun tähtisilmä tyttö

*****************************************************************************************************************

“Do what makes you happy. Be with who makes you smile. Laugh as much as you breathe. LOVE as long as you live.

******************************************************************************************************************

Pitkään suunnittelemani koulutusviikonloppu Marko Koskensalon johdolla toteutui vihdoin kun saatiin tämä Vähintäänkin Suomen paras kouluttaja ja maalimies sekä Suuri koiraurheiluIdolini tänne pohjanmaalle! Lähiseudun suojeluharrastajat sekä muutama hyvä kaveri kauempaakin oli kutsuttu kokoon treenaamaan ja kuulemaan Markon oppeja. Olin varannut meille juuri syksyllä valmistuneen maneesin tästä Kauhajoelta koko viikonlopuksi käyttöön. “Pikku Liiverissä” meillä olikin todella hyvät tilat treenata!

Lauantai valkeni yhä kylmänä… -22 näytti mittari aamulla. Mutta kukaan ei kyseenalaistanut seminaarin toteutumista pakkasen takia. Osoittaa sen miten paljon tätä oli odotettu. Tottistreenit toteutettiin niin että kahden koiran jälkeen pidettiin lämmittely ja kahvitauko. Meillä oli 10 harjoituskoirakkoa, rotuja mali, sussari, rotikka.

Petterin ekassa rundissa tehtiin tottiksessa seuraamista, jäävät, luoksetulo ja eteenmeno. Muutamia hyviä vinkkejä jatkotreeneihin saatiin, mm maahanmenon nopeuteen. Erittäin antoisaa oli seurata muidenkin treenejä ja Markon opetusta!

Kun tottikset oli katsottu siirryttiin suojeluun -asiaa!! : )) Ei voinut kuin ihailla taas Markon koiranlukutaitoa ja koulutustaitoja!! Petterille jatkettiin sitä puolustuspuolen vahvistamista mitä nyt on jonkin aika oman veskarin kanssa tehty. Ihan hyvin poika vastasi Markon puhutteluun ja hän oli sitä mieltä että eteenpäin vaan koulutuksessa. Koira löysille liinoille haukkumaan ja siitä pikku hiljaa piilolle. Mutenkin hän korosti sitä että ei pitäisi kovin kauaa hinkata samassa pisteessä varsinkaan suojelun puolella, vaan rohkesti vaan edetä harjoituksissa ja käyttää koiran ominaisuuksia. Uskaltaa KOULUTTAA koiraa. ja sehän näissä Markon seminaareissa ja leireillä onkon ollut aina parasta. Se että oikeasti tapahtuu koiran kouluttamista ja uskalletaan viedä asioita eteenpäin. Marko korosti myös liinatuen pois jättämistä purussa. Petskun kohdallakin huomasi miten poika alkoi itse aktivoitua vastustamaan. Lisäksi loppuun hyppyjä tyynylle. Petterihän tulee päin miestä joten sitä pitäisi todella alkaa työstää!

Lauantai oli kokonaisuudessaan koulutuksellisesti todella antoisa päivä. Maneesi oli varattu klo 19 asti ja ihan loppuun saakka se aika käytettiin hyväksi. Illan päätteeksi kuskailin poikia Krouviin syömään ja sitten vielä saunomiset ja muut höpinät. Olihan se kello taas yö kun pään tyynyyn kellisti.

Sunnuntai ei ollut yhtään niin kylmä kuin eilen Nyt päästiin hyvin vauhtiin tottiksilla kun koirat oli jo tuttuja.  Petskun kanssa otettiin noutoja ja halusin Markon näkemyksen niiden treenaamiseen. Hieman sählinkiä saatiin kuitenin aikaan kun Marko tuli kysymättä appariksi ja Petteri oli sitä mieltä että tuo oli se mies jolle piti eilenkin olla vihanen. Treeni menikin tän takia omalta kohdalta aika lailla hämärän puolelle. Mutta idea kuitenkin selkes.

Puruissa jatkettiin siitä mihin eilen jäätiin. Hieman lisää vaatimustasoa ja niin vaan saatiin poika haukkumaan löysällä liinalla!! On se hianoo treenata osaavissa käsissä!

Viikonloppu on lyhyt aika mutta näillä opeilla on hyvä jatkaa treenejä omassa ryhmässä ja oman veskarin kanssa seuraavaan katsastukseen saakka! KIITOS MUKANA OLLEILLE HIENOSTA VIIKONLOPUSTA!! p.s. Toni varmaan lähettelee niitä kuvia kun ehtii..

Tässä poseeraa meidän Armi ja Däni, siis Däni ja Armi

Tämä syksy ja talvi on ollut kyllä täynnä vauhtia, sporttia ja sielun paloa! Niin koiraurheilurintamalla kuin omankin hyvinvoinnin kannalta. Hieman päivitystä…

Petterin treenit  -

Tottista tehtiin loppuvuosi erittäin ahkerasti ja sitten oli jonkin pituinen tauko, jonka jälkeen poika oli entistä parempi. Tekee erittäin viettivoimaista työtä. Viimeisissä treeneissä tein alkuun makupaloilla perusasentoja, sitten siirryin palloon. Seuraaminen on omasta mielestä nyt hyvällä mallilla, pidän siitä miten Petteri tekee työtä voimakkaasti. Sivullesiirtymiset on hyvässä tilassa erinomaisen nopeat ja suora-asentoiset. Hieman jää ‘kenottamaan’ . Jääviä teen nyt kuureina. Hion yhtä liikettä aika monta kertaa treenin aikana, koska vietti kestää ja melkeinpä vaan nousee. Noudot on se mistä olen ihan sika onnellinen! kapulan ottaminen ja pitäminen on ok, niinpä testasin varioidun noutoliikkeen ja poika teki sen upeasti! Mutta nyt en kuitenkaan ahnehdi, vieläkään. Jatketaan palasissa, mutta tiedän että oikeassa suunnassa ollaan!

Purutreenejä on saatu harvakseltaan, mutta sitäkin parempia! Ja joka kertahan me on otettu useampi kierros eli oikeasti oppimista ja kehitystä tapahtuu. Tämän lauantain treenisessiossa kehitys näkyikin ihan silmissä! Nyt on sekä prässätty että vahvistettu koiraa ja itseluottamus ja varmuus on hienosti palautunut! Haukut on kehittyneet, tai lähinnä palanneet siihen mitä se oli pentuna. Nyt Petteri taas pysytyy esim haukkumaan ja pysymään puolustusalueella vaikka hia on sen edessä maassa ja veskari takana. Ei enää vaihda niin helposti saaliille. Haukussa on se oikea voima ja pojasta huokuu itsevarmuus. Iskut on voimakkaat ja otteet täydet. Olen todella tyytyväinen siihen mitä nyt on tehty ja onnellinen malipojasta! Treeneistä suuri kiitos Jaskalle!

Vetohiihtotreeniä on myös harrastettu ahkerasti, nyt kun lunta on ja kunnon talvi.Yleensä vedot on olleet kerrallaan muutaman km pituisia. Yritän ylläpitää hyvän vietin ja halun juosta, mikä Peskulla nyt on. Pitää kuitenkin nyt muistaa että poika on vasta vajaa 2 vuotias,eli kotan malttaa jättää kisaamisen vielä vähälle. Saa kasvaa ja kehittyä.

Omat sportit -

Tänä syksynä ja talvena on taas päässyt muutaman vuoden tauon jälkeen tanssimaan sielunsa kyllyydestä! Kyllähän siitä onkin jo aikaa kun kantritanssin Suomenmestaruuskisoissa pokattiin ykköspalkinto :)) Nyt olen totaalisen kokonaisvaltaisesti hurahtanut Zumbaan… ja Latinokseen. Bailatinoa tuli aikoinaan tanssittua paljonkin ja nämä on nyt vähän niinkuin sinnepäin. Paitsi että Zumba on vielä paljon kivempaa! <3

Pilateksen kurssikin tuli käytyä ja se vasta hyvää vastapainoa onkin kaikelle riehumiselle. Lisää tekisi mieli sitäkin opiskella, mistähän löytyisi lisää tunteja iltoihin…

Lisäksi Power Streching, Body aerobic ym on tulleet tutuiksi, mutta taas vaan tulee sama ongelma, mistä löytis lisää tunteja töitten jälkeiseen aikaan….

Hiihtokuntoa olen treenannut nyt enemmän kuin moneen talveen. Mutta vieläkin enemmän pitäisi, huomasin vaan tuolla Rokuan kovissa maastoissa. Lihaskuntoa ja tekniikkaa pitäisi vielä kehittää.

-

Se mihin lähdetään tehdään sata lasissa ja suurella sydämellä. Se missä on rakkautta ja inspiraatiota siinä et voi muuta kuin onnistua!! <3

16.1.2010 Irkku synnytti Harmaahurstille H pennut 3 poikaa ja 3 tyttöä. Koko katras on Hyvinkäällä kasvattajan luona.

Kaikki pennut on tiettävästi varattuja.

Ei kerrota että se joutui oleen naisten sarjassa, ylpeä se on pokalistaan joka tapauksessa. Laatassa lukee

OPKY NB-naru 5 km

II

Rokuan kisat 16.1.2010

Kaikkia yksityiskohtia ei kerrota, pikkujuttuja Hiihtäjä lupaa tästedes pysyä pystyssä ja vieläkin ahkerammin treenata omaa kuntoa ja ylämäkikestävyyttä.

Petterin kanssa on nyt sitten vetokisatkin korkattu! Ja minäkin pääsin vuoden tauon jälkeen taas starttaamaan tässä hienossa talvilajissa! Rokualle lähdettiin ihan treenimielessä ja kokemusta hakemaan. Reissu oli parasta kotimaa tutuksi -matkailua kun navigaattorin mukaan kurvattiin pitkin Suomen maata jonnekin keskelle ei mitään… Mökki oli varattu yhdeksi yöksi ja olin varautunut alkeellisiin mökkioloihin ,mutta mitä vielä! Meitä odotti Utajärvellä aivan luksus yösija, 8 hengen mökki nimeltään Vellikorva Siellä eleltiin herroiksi se kisoja edeltävä ilta, saunottiin ja kateltiin telkkaria. Kyllä meidän kelpasi,minä ja mun koirat siinä isossa mökissä!

Illalliskaverini Mr Peter oli oikein herrasmies. Hyvin tyynenä jökötti toisella puolella pöytää. Ja vaan nyökytteli jutuilleni.

Olin käynyt illalla katsastamassa myös kisapaikan ja kyllä harmitti kisan jälkeen että en sitä viitsinyt enää silloin myöhään käydä hiihtämässä. Olisi ollut suureksi avuksi tietää etukäteen ne neulansilmät mitä reitillä oli. Aamusella Rokuan hiihtostadionille sitten hyvin nukutun yön jälkeen ajettiin, pakkasta oli sopivasti -5 astetta. Jänskätti aika paljon se että miten Petteri suhtautuu siihen hälinään ja muihin koiriin ja hiihtäjiin mitä kisapaikalla on. Tarkistuksessa katottiin tietty siru, mutta myös tassut ja liikkuminen. Kaikki ok. Koiria oli ja meni joka suuntaan, Petteri oli alkuun vähän terävänä mutta nopeesti rauhoittui eikä oikeastaan välittänyt hälinästä mitään.

Meillä oli lähtönumerona 1. eli lähdettiin ihan tyhjälle baanalle. Alkuun Petteri vähän katseli taakseen kun siellä oli seuraavat lähtijät kuumana, mutta nopeesti pääs vauhtiin ja alkureitti olikin toooodella vauhdikas ja siihen sitten heti neulansilmä käännös jossa Petteri katseli eteenpäin karavaanarialueelle ja minä yritin hirmu vauhdissa kääntyä vasemmalle , koira liinassa solmuun koira ja liina minun kanssa solmuun, liina koira ja minä ja sukset selän kautta ympäri ja sitä rataa… siinä meni kyllä jokunen tovi että siitä sekasotkusta selvittiin jatkamaan! Se tiesi sitä että takana lähtenyt sai meidät kiinni ja siirryinkin heti sivuun antamaan reilusti latua kun olin päättänyt että tästä tulee ‘ehjä’ hiihto koiran kannalta ja saadaan vain kokemuksia. Annoin myös reilun etumatkan ja oli pakkokin antaa koska muuten poika olis lähtenyt raivon vimmalla perään ja kohta oltais taas oltu ohittamassa. Petteri juoksi kyllä hyvin mutta juur nuo kurvikohdat oli hankalia kun se otti jonkun kiintopisteen ihan muualta kuin mihin olis pitänyt juosta ja sitten tuli kovassa vauhdissa ongelmia. Seuraava ongelma - sen järkyttävän pitkän ja jyrkän ylämäen jälkeen oli toiselle kierrokselle lähteminen kun Petteri olis mennyt suoraa ja meidän PITI kaartaa taas jyrkästi vasemmalle uuteen kierrokeen. Siinä kohdassa oli myös erittäin pehmeä kohta ja kun yritin aurata ja kääntyä nja koira veti toiseen suuntaan niin taas oltiin mukkelimakkelis! Enkä meinannut päästä edes ylös kun lumi antoi vaan periksi ja korakin yritti vetää eteenpäin. Ou gad. Siinä häslätessä meidät ohitti seuraava koirakko. No joo eikun uuteen nousuun. Ja toinen kierros menikin sitten ihan ok. Pysyin pystyssä ja Petterilläkin oli reitti selvä. Matka olis siis tällä kertaa 6 km, kahteen kertaan kolmen km lenkki kun yleensä naiset naru b on  5 km. Ei tuo matka kuitenkaan tuntunut pitkältä. Mutta radan rankkuus kyllä pisti reidet maitohapiolle. Petteri ei ollut juoksun jälkeen millänsäkään. Palautui hetkessä. Mukava oli kun Nivalaisen Jouko oli kirittämässä maaliviivalla patukan kera. Petteri sai ekaan vetokisaan hyvän päätöksen.

Oli kyllä mukava reissu, vaikkakin ajamista tuli aika lailla ja varsinkin kisan jälkeen kuuden tunnin autonajo otti vähän selän päälle, mutta se nyt on pikku juttu. Lisää tätä ja uusia koitoksia kohti! olen tyytyväinen siihen miten tällä kokemuspohjalla Petteri toimi ja juoksi todella hyvällä vauhdilla ne osuudet mitkä minä selvitin kunnialla!

Tässä kisanjälkeistä riehuntaa kotimatkalta:

Irkku lähti Hyvinkäälle pentumasunsa kanssa. Me jäädään tänne ikävään. Hyvää matkaa mun pikkuakka, jaksamista ja voimia.

Aamulla vielä yhteiset ulkoilut upeimmassa mahdollisessa talvisäässä.